Benediktiinien luostarisääntö oli kirjoitettu noin 1500 vuotta sitten vähän erilaiselle kuulija kunnalle kuin nykyään, mutta se pystyy antamaan virikkeitä tämän päivä eläjille kyllä myös.
P Benediktuksen mukaan tasapaino rukouksen ja työn välillä on olennaista. Tässä merkittävää on kohtuus – mikään ei saisi olla rasitteeksi. Rukouksen tuli olla säännöllistä ja uskollista.
Ennen varsinaisia luostarisääntöjä oli tavallista, että hengellisestä elämästä kiinnostunut muutti erämaahan ja aloitti eräänlaisena erakkona. P Benediktuksen suuri löytö oli, että yhteisössä veljet ja sisaret ikäänkuin hiovat itseään. Tarkoitus oli vastaanottaa kilvoittelijat sellaisena kuin olivat. Hän huomasi, että hengellinen kasvu oli siinä, että jatkuvasti näkee toisessa ihmisessä ikäänkuin Kristuksen.
Vieraanvaraisuus on yksi elementti benediktiinisessä hengellisyydessä. He korostavat, että jokainen ihminen tulisi vastaanottaa kuin Kristus.
Benediktiiniset arvot ovat yhä ajankohtaisia kuin 600-vuosisadalla. Kun yhteiskunnassa ahneus on niin vallitsevaa niin eikö olisi tarvetta muutokselle?
”Let them prefer nothing whatever to Christ,
and may he bring us all together to everlasting life.”
Rule of Benedict 72:11-12